05.03.2021 (Kaupunki salattu, ensimmäinen kirje)
Terve Veljeni!
Hitsi mä toivon, että saat tän mun ekan viestin. Jos et nyt heti huomenna, niin joskus lähipäivinä. Mulle ei nimittäin voida kertoa oletko siellä Vantaalla koska olen täällä vapaana, muurien toisella puolella. Mutta mulla on vahva luotto, että olet siellä ja tää sähköpostitse kirjoittamani kirje ei valu hukkaan. Ja jos nyt valuisikin, niin kun saan varmistuksen missä oot niin lähetän tän sulle uudestaan, jos tää ei sua tavoittanut. Jäähän tää itselleni lähetettyihin viesteihin kuitenkin säästöön!
Tiedän, että nämä sähköpostit luetaan ja en ole varma sensuroidaanko näitä vai onko niin, ettet vaan sitten saa tätä jos olen erehdyksissäni kirjoittanut jotain väärää tai väärin? Toivon, että siinä tapauksessa sensuroidaan. Ja olen luottavainen, että asia selviää mulle tässä lähiviikkojen aikana. Kaupunkiani en tähän uskaltanut kirjoittaa, koska en tiedä saako muut vangit mahdollisesti tän sähköpostin luettavakseen. Ainakin Faijan ollessa Sörkässä 90-luvun alkupuolella, lehdet laitettiin kiertoon. Ja voihan se olla, että sähköpostien kanssa on nykyisin sama? Tekniikka kehittyy ja pyörät pyörii jne. Olisin halunnut laittaa tähän myös hymiöitä, niin näkisit samalla mikä mun mielentila on kun kirjoitan tätä (nyt iloinen ja hymyilyttää, koska löysin tän tiedon sähköpostin lähetysmahdollisuudesta (läheisen vankioppaasta, Vantaan vankilan sivuilta), mutta en ole ihan varma käsitelläänkö hymiöt kuvina tai liitteinä sähköpostissa ja näin ollen poistetaan turvallisuussyistä(voisitte lisätä tän tiedon siihen oppaaseen, jos joku muukin on yhtä epävarma kuin minä emojien käytöstä).
Mä tiedän, että nämä mun kirjeet luetaan, joten tämä on nyt sulle veljeni, mutta myös teille lukijoille, ja toivon, että nämä piristävät vankilan arkea sekä harmaita päiviä. Jos tätä sähköpostia sattuu lukemaan joku, joka taitaa kielioppia paremmin kuin minä ja särkee välillä sydäntä mun pilkkujen ja pisteiden paikat, sekä kirjoitus virheet, niin pahoittelen. Mulla on kirjoitushäiriö ja se kulkee suvussa, on periytyvää nääs. Ja Gmailin oikeinkirjoitusopas on ainoa, joka saattaa hiffata mun harha-askeleet yhdyssanojen sekä kirjoitusvirheiden kanssa. Tosin tähän asti se on mun mielestä (ja aika usein olen sitä mieltä, että mä olen oikeassa vaikken olisikaan) virheellisesti halunnut korjata mun yhdyssanat, mutta pilkuista ja pisteistä tää ohjelma on ollut ihan hiljaa. Näkemykseni mukaan pilkut ja pisteet saattaa kuitenkin olla ihan väärissä paikoissa. Mutta nöyrimmät pahoittelut, jos mun egoistisuus onkin astunut kuvaan ja korjaukset on olleet oikeassa, enkä minä.
Työkaverini valitettavasti joutuvat näistä mun kielioppivirheistäni kärsimään myös, vaikka suurimmalta osalta saadaankin vaan hyvät naurut, kun kirjoitan ' korjasi sian' kun pitikin olla 'korjasi asian'.
Tää on siis eka kirjeeni sulle ja jos joudutkin olemaan pitkään tiilenpäitä lukemassa, niin ehkä saadaankin tästä meidän kirjeenvaihdosta yhden kirjan verran matskua ja julkaistaan 'Vankipäiväkirjat' vähän niin kuin Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirja ja rahaa alkaa tulla ovista ja ikkunoista (sivuhuomautuksena: en siis tiedä onko Juha Vuorinen rikas vai ei). Ei sitä kuule koskaan tiedä? Ja jotain hyvää onkin muodostunut asiasta, joka ei nyt ehkä (toivottavasti) ole monenkaan mielestä noin muutoin hyvä juttu. Tai mistä mä tiedän kuinka moni salaa toivoo pääsevänsä vankilaan. Saa sitä ihmiset kiksejä omituisimmistakin (Gmailin mielestä: omitui simmis takin) asioista. Mutta en aio sen syvällisemmin ryhtyä nyt pohtimaan asiaa tässä. Jokainen tehköön sen halutessaan itsekseen.
Mutta siis. Pahoittelen jos nyt sut nolaan tällä sähköpostilla. Kun olet muhun yhteydessä puhelimitse, niin voit sitten kertoa. Lupaan koettaa hillitä itseäni ja kirjoittaa vähän vähemmän nolosti. Tiedän, että sä voit vastata mulle myös lähettämällä perinteistä etanapostia, mutta en tiedä onko se fiksu idea. Tiedät varmaan itekki mitä ne postista sanoo. Todennäköisesti en siis saisi tietooni, että nolaan sut ja että jotain pitäis muuttaa näissä viesteissä. Joten parempi, että kerrot sen sitten puhelimitse. Yritän myös muistaa kysyä asiaa. Ihan sillä, jos et ookkaan saanut yhtään mun viestiä ja ihmettelet miksi vartijat nauraa, kun kävelet ohi.
Ei sillä, että tietäisin käveletkö sä juurikaan niiden ohi koskaan vai ootko vaan omassa kopissa. Ei ole kokemusta, enkä aio sitä myöskään hankkia. Meen noiden amerikan sarjojen tiedoilla ja jos ne onkin vääriä, niin ei haittaa. Tai siis tarkoitan, että ei mulla ole niin palavaa halua tietää pitääkö ne telkkarissa näytetyt jutut paikkansa vai ei, jotta haluisin itse kokeilla vangin elämää.
En tiedä kerkesitkö näkemään mun some postauksiani, ennen kuin jouduit sinne? Ja kun en edes tarkkaan tiedä milloin jouduit, niin senkin vuoksi pahoittelen jos tän olet jo kuullut/lukenut. Mutta jos et, niin saat hyvät naurut! En nyt mainitse mun kyseisen lapseni nimeä, kun en tiedä ketkä kaikki tätä lukee, mutta voit kysäistä sitä multa sitten puhelimessa. Tossa taannoin kuitenkin yksi näistä mun lukemattomista lapsistani oli iltapalalla ja armas ukkoni tokaisi hyväntahtoisesti "Syö niin lihaksetkin kasvaa silmissä." ja tämä tenava vähän ehkä närkästyneenä kysyi "Miksi ihmeessä sä luulet, että haluisin mun silmälihasten kasvavan?". Siis oikeesti! En tähän ikään asti (enkä oo tosiaan enää kolmikymppinen, niinkuin molemmat tiedetään) ole edes ajatellut, että ton tokaisun voisi ymmärtää myös noin! Siitä naurusta ei meinannut tulla loppua. Itse asiassa eilenkin illalla, kun mun ukkoni oli nukkumassa, jouduin menee hihittämään tätä tapahtumaa takapihalle, etten häritsis sen unta. Se kun herää viideltä aamulla töihin ja on ollu useemman viikonlopunkin ylitöissä, koska niiden työpaikan uutta järjestelmää ei osaa kai käyttää kukaan, ja se tekee mitä tahtoo. Ja ilmeisesti sama homma jatkuu, kunnes saavat sen toimimaan niin kuin pitäisi.
Sen lisäksi tänään, kun sain tietää että et oo enää samassa paikassa kuin viime viikolla ja että yhteydenpitorajoitus muhun on purettu, niin tarkistelin asioita meidän sukulaiselta, joka joskus on istunut ilmeisesti myöskin tutkintavankeudessa (siis tällöin kun juteltiin en tiennyt, että oli olemassa tää opas läheisille). Kysyin, että onko sulla mahdollisesti siellä vankilassa joku oma vankipuhelin, jota saat käyttää. Ensin luulin, että se sukulainen veti jotain väärään kurkkuun ja tukehtuu sinne puhelimeen, kunnes selvisi, että nauroi mulle räkäsesti päin naamaa! Ja sitten se sano mulle naurua pidätellen "Kuule, joo ja tietkö sä voit itse asiassa vaikka ostaa sille puhelimen ja viedä sen sinne vankilan portille. Sanot vaan, että toit nyt tän puhelimen sun veljellesi ja että oot laittanut sinne prepaidin ja ladannut puheaikaakin, että on helpompi pitää yhteyttä." Ekaksi ajattelin vähän epäröiden (koska joskus mä olen hidas), että oikeestiko? Mutta se tyrskähtely siihen luuriin paljasti, että se nauro vaan mun kustannuksella. Sanoinkin, etten usko enää yhtään mitään mitä se mulle sanoo! Voit kysyä puhelimessa kenen kanssa juttelin, kun en turvallisuussyistä halua nimeä tässä taaskaan mainita, jos tätä sitten lukeekin muut kuin sinä ja poliisit.
Mutta joo, sun siskosi tosiaan kuvitteli, että sulla on mahdollisesti joku oma vankipuhelin siellä. Tässä sen näkee miten vierasta tää puoli on, vaikka Faija siellä Sörkässä joskus olikin. Tosin silloin ei ollu vielä kännyköitä mun mielestä, vaan jotain Motorallan NMT halkoja, jotka oli pään kokoisia ja yhtä paksuja kuin pitkiäkin. Miami Vicessa on mun mielestä (se tv sarja joka joskus kai 80-luvulla tuli töllöstä) ollu niitä pölkyn kokoisia puhelimia. Jos oot ikinä sarjaa kattonu? Ei meillä mun mielestä niin paljoa ikäeroa ole, että ettet ois? Ja jos ootkin eri mieltä asiasta, niin ei välttämättä kannata siitä mulle mainita, koska oon justiinsa tän neljänkympin kriisin jättänyt taakseni.
Kello alkaa nyt valitettavasti olemaan niin paljon, ja oon nukkunut tosi vähän tällä viikolla murehtiessani sun oloasi, että joudun alkaa painuu nukkumaan. Halusin nyt kuitenkin laittaa sulle tän ekan postin jo tänään, vaikka varmaan huomenna keretäänkin hetki juttelee puhelimessa. Pyrin kirjoittelemaan sulle mahdollisimman usein, että sulla on jotain lukemista/tekemistä siellä. Ja pidän kyllä huolen, että saat ostaa iltapalaa sieltä kanttiinista (kuulin ettei siellä iltapalaa saisi, mutta toisaaltaan sama henkilö joka tän kertoi sanoi myös, että voin tuoda sulle sinne oman puhelimenkin).
Joten ei muuta kuin öitä. Oot rakas!
T. Syterisi
Hitsi mä toivon, että saat tän mun ekan viestin. Jos et nyt heti huomenna, niin joskus lähipäivinä. Mulle ei nimittäin voida kertoa oletko siellä Vantaalla koska olen täällä vapaana, muurien toisella puolella. Mutta mulla on vahva luotto, että olet siellä ja tää sähköpostitse kirjoittamani kirje ei valu hukkaan. Ja jos nyt valuisikin, niin kun saan varmistuksen missä oot niin lähetän tän sulle uudestaan, jos tää ei sua tavoittanut. Jäähän tää itselleni lähetettyihin viesteihin kuitenkin säästöön!
Tiedän, että nämä sähköpostit luetaan ja en ole varma sensuroidaanko näitä vai onko niin, ettet vaan sitten saa tätä jos olen erehdyksissäni kirjoittanut jotain väärää tai väärin? Toivon, että siinä tapauksessa sensuroidaan. Ja olen luottavainen, että asia selviää mulle tässä lähiviikkojen aikana. Kaupunkiani en tähän uskaltanut kirjoittaa, koska en tiedä saako muut vangit mahdollisesti tän sähköpostin luettavakseen. Ainakin Faijan ollessa Sörkässä 90-luvun alkupuolella, lehdet laitettiin kiertoon. Ja voihan se olla, että sähköpostien kanssa on nykyisin sama? Tekniikka kehittyy ja pyörät pyörii jne. Olisin halunnut laittaa tähän myös hymiöitä, niin näkisit samalla mikä mun mielentila on kun kirjoitan tätä (nyt iloinen ja hymyilyttää, koska löysin tän tiedon sähköpostin lähetysmahdollisuudesta (läheisen vankioppaasta, Vantaan vankilan sivuilta), mutta en ole ihan varma käsitelläänkö hymiöt kuvina tai liitteinä sähköpostissa ja näin ollen poistetaan turvallisuussyistä(voisitte lisätä tän tiedon siihen oppaaseen, jos joku muukin on yhtä epävarma kuin minä emojien käytöstä).
Mä tiedän, että nämä mun kirjeet luetaan, joten tämä on nyt sulle veljeni, mutta myös teille lukijoille, ja toivon, että nämä piristävät vankilan arkea sekä harmaita päiviä. Jos tätä sähköpostia sattuu lukemaan joku, joka taitaa kielioppia paremmin kuin minä ja särkee välillä sydäntä mun pilkkujen ja pisteiden paikat, sekä kirjoitus virheet, niin pahoittelen. Mulla on kirjoitushäiriö ja se kulkee suvussa, on periytyvää nääs. Ja Gmailin oikeinkirjoitusopas on ainoa, joka saattaa hiffata mun harha-askeleet yhdyssanojen sekä kirjoitusvirheiden kanssa. Tosin tähän asti se on mun mielestä (ja aika usein olen sitä mieltä, että mä olen oikeassa vaikken olisikaan) virheellisesti halunnut korjata mun yhdyssanat, mutta pilkuista ja pisteistä tää ohjelma on ollut ihan hiljaa. Näkemykseni mukaan pilkut ja pisteet saattaa kuitenkin olla ihan väärissä paikoissa. Mutta nöyrimmät pahoittelut, jos mun egoistisuus onkin astunut kuvaan ja korjaukset on olleet oikeassa, enkä minä.
Työkaverini valitettavasti joutuvat näistä mun kielioppivirheistäni kärsimään myös, vaikka suurimmalta osalta saadaankin vaan hyvät naurut, kun kirjoitan ' korjasi sian' kun pitikin olla 'korjasi asian'.
Tää on siis eka kirjeeni sulle ja jos joudutkin olemaan pitkään tiilenpäitä lukemassa, niin ehkä saadaankin tästä meidän kirjeenvaihdosta yhden kirjan verran matskua ja julkaistaan 'Vankipäiväkirjat' vähän niin kuin Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirja ja rahaa alkaa tulla ovista ja ikkunoista (sivuhuomautuksena: en siis tiedä onko Juha Vuorinen rikas vai ei). Ei sitä kuule koskaan tiedä? Ja jotain hyvää onkin muodostunut asiasta, joka ei nyt ehkä (toivottavasti) ole monenkaan mielestä noin muutoin hyvä juttu. Tai mistä mä tiedän kuinka moni salaa toivoo pääsevänsä vankilaan. Saa sitä ihmiset kiksejä omituisimmistakin (Gmailin mielestä: omitui simmis takin) asioista. Mutta en aio sen syvällisemmin ryhtyä nyt pohtimaan asiaa tässä. Jokainen tehköön sen halutessaan itsekseen.
Mutta siis. Pahoittelen jos nyt sut nolaan tällä sähköpostilla. Kun olet muhun yhteydessä puhelimitse, niin voit sitten kertoa. Lupaan koettaa hillitä itseäni ja kirjoittaa vähän vähemmän nolosti. Tiedän, että sä voit vastata mulle myös lähettämällä perinteistä etanapostia, mutta en tiedä onko se fiksu idea. Tiedät varmaan itekki mitä ne postista sanoo. Todennäköisesti en siis saisi tietooni, että nolaan sut ja että jotain pitäis muuttaa näissä viesteissä. Joten parempi, että kerrot sen sitten puhelimitse. Yritän myös muistaa kysyä asiaa. Ihan sillä, jos et ookkaan saanut yhtään mun viestiä ja ihmettelet miksi vartijat nauraa, kun kävelet ohi.
Ei sillä, että tietäisin käveletkö sä juurikaan niiden ohi koskaan vai ootko vaan omassa kopissa. Ei ole kokemusta, enkä aio sitä myöskään hankkia. Meen noiden amerikan sarjojen tiedoilla ja jos ne onkin vääriä, niin ei haittaa. Tai siis tarkoitan, että ei mulla ole niin palavaa halua tietää pitääkö ne telkkarissa näytetyt jutut paikkansa vai ei, jotta haluisin itse kokeilla vangin elämää.
En tiedä kerkesitkö näkemään mun some postauksiani, ennen kuin jouduit sinne? Ja kun en edes tarkkaan tiedä milloin jouduit, niin senkin vuoksi pahoittelen jos tän olet jo kuullut/lukenut. Mutta jos et, niin saat hyvät naurut! En nyt mainitse mun kyseisen lapseni nimeä, kun en tiedä ketkä kaikki tätä lukee, mutta voit kysäistä sitä multa sitten puhelimessa. Tossa taannoin kuitenkin yksi näistä mun lukemattomista lapsistani oli iltapalalla ja armas ukkoni tokaisi hyväntahtoisesti "Syö niin lihaksetkin kasvaa silmissä." ja tämä tenava vähän ehkä närkästyneenä kysyi "Miksi ihmeessä sä luulet, että haluisin mun silmälihasten kasvavan?". Siis oikeesti! En tähän ikään asti (enkä oo tosiaan enää kolmikymppinen, niinkuin molemmat tiedetään) ole edes ajatellut, että ton tokaisun voisi ymmärtää myös noin! Siitä naurusta ei meinannut tulla loppua. Itse asiassa eilenkin illalla, kun mun ukkoni oli nukkumassa, jouduin menee hihittämään tätä tapahtumaa takapihalle, etten häritsis sen unta. Se kun herää viideltä aamulla töihin ja on ollu useemman viikonlopunkin ylitöissä, koska niiden työpaikan uutta järjestelmää ei osaa kai käyttää kukaan, ja se tekee mitä tahtoo. Ja ilmeisesti sama homma jatkuu, kunnes saavat sen toimimaan niin kuin pitäisi.
Sen lisäksi tänään, kun sain tietää että et oo enää samassa paikassa kuin viime viikolla ja että yhteydenpitorajoitus muhun on purettu, niin tarkistelin asioita meidän sukulaiselta, joka joskus on istunut ilmeisesti myöskin tutkintavankeudessa (siis tällöin kun juteltiin en tiennyt, että oli olemassa tää opas läheisille). Kysyin, että onko sulla mahdollisesti siellä vankilassa joku oma vankipuhelin, jota saat käyttää. Ensin luulin, että se sukulainen veti jotain väärään kurkkuun ja tukehtuu sinne puhelimeen, kunnes selvisi, että nauroi mulle räkäsesti päin naamaa! Ja sitten se sano mulle naurua pidätellen "Kuule, joo ja tietkö sä voit itse asiassa vaikka ostaa sille puhelimen ja viedä sen sinne vankilan portille. Sanot vaan, että toit nyt tän puhelimen sun veljellesi ja että oot laittanut sinne prepaidin ja ladannut puheaikaakin, että on helpompi pitää yhteyttä." Ekaksi ajattelin vähän epäröiden (koska joskus mä olen hidas), että oikeestiko? Mutta se tyrskähtely siihen luuriin paljasti, että se nauro vaan mun kustannuksella. Sanoinkin, etten usko enää yhtään mitään mitä se mulle sanoo! Voit kysyä puhelimessa kenen kanssa juttelin, kun en turvallisuussyistä halua nimeä tässä taaskaan mainita, jos tätä sitten lukeekin muut kuin sinä ja poliisit.
Mutta joo, sun siskosi tosiaan kuvitteli, että sulla on mahdollisesti joku oma vankipuhelin siellä. Tässä sen näkee miten vierasta tää puoli on, vaikka Faija siellä Sörkässä joskus olikin. Tosin silloin ei ollu vielä kännyköitä mun mielestä, vaan jotain Motorallan NMT halkoja, jotka oli pään kokoisia ja yhtä paksuja kuin pitkiäkin. Miami Vicessa on mun mielestä (se tv sarja joka joskus kai 80-luvulla tuli töllöstä) ollu niitä pölkyn kokoisia puhelimia. Jos oot ikinä sarjaa kattonu? Ei meillä mun mielestä niin paljoa ikäeroa ole, että ettet ois? Ja jos ootkin eri mieltä asiasta, niin ei välttämättä kannata siitä mulle mainita, koska oon justiinsa tän neljänkympin kriisin jättänyt taakseni.
Kello alkaa nyt valitettavasti olemaan niin paljon, ja oon nukkunut tosi vähän tällä viikolla murehtiessani sun oloasi, että joudun alkaa painuu nukkumaan. Halusin nyt kuitenkin laittaa sulle tän ekan postin jo tänään, vaikka varmaan huomenna keretäänkin hetki juttelee puhelimessa. Pyrin kirjoittelemaan sulle mahdollisimman usein, että sulla on jotain lukemista/tekemistä siellä. Ja pidän kyllä huolen, että saat ostaa iltapalaa sieltä kanttiinista (kuulin ettei siellä iltapalaa saisi, mutta toisaaltaan sama henkilö joka tän kertoi sanoi myös, että voin tuoda sulle sinne oman puhelimenkin).
Joten ei muuta kuin öitä. Oot rakas!
T. Syterisi
Kommentit
Lähetä kommentti